[Taustaa]
[Suojelu retuperällä?]
[Kunnostukset ]
[Kalastuskulttuuri]
[Keskustelu]
[Kehitys]
Talous ja hallinto
Ainakaan Taimeninstituutin näkökulmasta suuret myönteiset muutokset eivät ole rahasta kiinni,
vaan siitä miten vähäiset varat käytetään. Ilman rahaakin saa paljon aikaa, mutta se vaatii jo
aika paljon enemmän tahtoa. Ikuisesti sekään ei riitä. Toisaalta, mitä tarkoituksenmukaisemmin vähäisiä varoja
käytetään, sitä enemmän ne antavat takaisin.
Isoille järjestöille on tyypillistä, että ne helposti saavat itseisarvon. Järjestöt pyrkivät
kasvattamaan palkka-henkilökuntaansa, mikä antaa valmiuksia useampiin ja laajempiin projekteihin,
mikä saa järjestöt hakemaan isompia varoja mitä erilaisemmista rahoituslähteistä. Oravanpyörä
on valmis, joka ruokkii itse itseään ja johtaa nopeasti siihen, että aletaan ruinaa varojen
vähyyttä.
Järjestön perustoiminta ja ei välttämättä kosketa jäsenkuntaa kovinkaan paljon.
Tämän seurauksen jäsenkunta vieraantuu ja etääntyy siitä asiasta jota varten järjestö
on olemassa. Olennaista hallinnossa ja projekteissa (varojen käytössä) on, että
toiminta vastaa niihin tarpeisiin mitä kentällä tai jäsenistöllä on. Projektit eivät
ole projektityöntekijöitä varten.
Taimeninstituutin toiminnassa kasvu ei ole ollut mikään kriteeri. Järjestön koon ei
sinänsä pitäisi vaikuttaa asiakysymysten määrittelyyn. Tai jos yhdistyksen koko
jotenkin vaikuttaa, niin voisi pikemminkin ajatella, että pienempi yhdistys
toimii tehokkaammin kuin iso. Jos yhdistystä olisi haluttu kasvattaa isoksi,
olisi sen ehdottomasti pitänyt saada perusrahoitusta jostakin päin.
Taimeninstituutin toiminnan kehittämisessä yksi ajatus oli kehittää oikea toimintamalli.
Sitten kun oikeat kunnostusmenetelmät, inventointi- ja kunnostussuunnitteluosaajat ja
talkoolaiset on löytynyt, voidaan toimintaa määrällisesti kasvattaa. Yks keskeinen
pullonkaula on, ettei talkoisiin löydy riittävästi kiinnostuneita harrastajia.
Vapaaehtoistoiminnan varaan toimintaa ei kokonaan voi jättää. Jos talkoopohjaista
kunnostustoimintaa haluttaisiin edistää, pitäisi suunnitteluun ja ohjaukseen
saada palkattuja ja asiansa osaavia ammattilaisia. Toisekseen hommien onnistuminen
edellyttäisi rakentavampaa suhtautumista kala- ja ympäristöviranomaisilta.
Taimeninstituutin eräs lähtökohta rahoituksen hankinnassa on ollut, ettei rahaa hankita
enempää kuin sitä tarvitaan. Ongelma on pikemminkin ollut, ettei sitä ole saatu kulumaan.
Saatu rahoitus on usein korvamerkittyä projektirahoitusta, josta vain osan on voinut
käyttää perustoimintaa.
Pari kertaa olemme saaneet rahaa Uudenmaan TE-keskukselta.
Sen jälkeen meille ilmoitettiin, että on turha hakea rahaa, koska jatkossa sitä en
enää myönnetä. Kuulemma perinteiset kalastusjärjestöt olivat niin suivaantuneet, että
kalatalousjohtajan on täytynyt tehdä tällainen kompromissi.
Suurimmaksi osin olemme saaneet rahoituksen ympäristöministeriöstä, koska
maa- ja metsätalousministeriö ei suostunut myöntävään avustusta. Puolet
rahoituksesta on karkeasti jouduttu haalimaan jäsenmaksutulojen tai
projektirahoituksen muodossa. Sen eteen joutuu tekemään paljon työtä.
Vuosibudjettimme on ollut keskimäärin siinä 5 000 - 6 000 euron tuntumassa.
Hallinto on vuorostaan ollut mahdollisimman kevyt. Kenellekään ei ole maksettu
palkkioita. Tässä suhteessa rahoitus on mennyt käytännön hankkeisiin, neuvontaan
ja yhteydenpitoon. Käytännön päätöksistä Taimeninstituutissa vastaa johtokunta,
joka ei ole fyysisesti ole kokoontunut kuin ehkä pari kertaa vuodessa. Juoksevista
asioista asianomaiset on pidetty ajan tasalla sähköpostin välityksellä.
Vaikka nykyinen Taimeninstituutti olisi saanut kuinka ison rahoituksen, ei toimintaa
välttämättä olisi jatkunut yhtään sen pidemmälle. Toiminta ei siis loppunut
rahan puutteeseen. Suurin syys oli ehkä kala- sekä ympäristöviranomaisten sekä
kalastusjärjestöjen totaalinen haluttomuus yhteistyöhön. Taimeninstituutti ei
voi elää tyhjiössä, kuten ei kukaan muukaan. Ilmeisesti yhdistys perustettiin
väärään aikaan. Joku sanoo, että yhdiustys on 15 vuotta aikaansa edellä. Toiset
taas sanoo, että yhdistys perustettiin 15 taii 25 vuotta liian myöhään. Sitä sopii miettiä.
Haluamme kiittää
Tässä yhteydessä haluamme suuresti kiittää kaikkia niitä tahoja, jotka ovat olleet
mukana rahoittamassa, muuten tukemassa tai myötävaikuttamassa toiminnan kehitykseen.
Arvokkaimpia yhteistyötahoja ovat olleet mm. Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura,
Ympäristöministeriö, Metsähallitus/Pudasjärvi, Luonto-Liitto, TE-keskus, Espoon
ympäristöyhdistys, Kauhajoen kala
|
|
|
